tiistai 21. tammikuuta 2014

Koti

Sohvapöydällä olevat "kynttilänjalat" sain veljeltäni. Ne on oikeasti vanhoja savisia apteekin lääkepulloja, jotka veli oli löytänyt kirpparilta.






Napsin pari päivää sitten kuvia olohuoneesta ja makuuhuoneesta. Olohuone taitaa olla tällä hetkellä ainoa huone, joka miellyttää silmää, vaikka remppaa kaipaisi sekin. Makuuhuone saa vielä joskus uudet tapetit ja koko talo toivottavasti jonkinlaisen verhoilun kattopintoihin. Myös makuuhuoneen lattia tulee jossain vaiheessa vaihtumaan. Haaveillaan miehen kanssa vaaleista harmaansävyisistä laminaateista koko taloon, mutta katsotaan nyt. Olisi niin paljon muutakin, mihin tarttis rahaa sijoittaa.

torstai 2. tammikuuta 2014

Pikku piirtäjät


Tänään muhun iski taas opiskeluinto. Tai oikeastaan se iski jo eilisiltana, mutta kuopus oli toista mieltä ja valvoi taas yhteen saakka kikatellen ja jutellen. Saipa myös ensimmäisen rintaraivarinsakin. Päätin sitten jättää opiskeluhommat suosiolla tälle päivälle ja on niitä tänään tullutkin tehtyä useamman tehtävän verran.

Siskontyttö tuli tänään meille heti aamusta hoitoon, kun sisko aloitti työt ja samoin miehensä. 7-vuotias on ehkä vielä liian pieni olemaan yksin kotona koko työpäivän ajan, varsinkin kun on erityislapsi. Täällä meillä meni oikein mukavasti. Piirsivät, pelasivat ja katsoivat lastenohjelmia yhdessä meidän tyttöjen kanssa.



Minä pyörähdin kirjastossa ja löysin piirtämään innostuneelle esikoiselle piirustuskirjan. Tyttö on ihan viimeaikona innostunut kunnolla piirtämisestä ja piirtääkin paljon paremmin kuin äitinsä, vaikka on vasta 9-vuotias!
Tätä harrastusta kannustan kyllä ehdottomasti jatkamaan. Pitäisikin ottaa selvää paikkakunnan piirustuskursseista.


Eskarilainenkin piirtää oikein mielellään ja kuluttaa kuulemma eskarissakin aikaansa piirtämällä tai värittämällä värityskuvia. Joka ikisen eskaripäivän jälkeen kaivaa repustaan noin miljoona sata värityskuvaa, joita on värittänyt päivän aikana.

Nyt on kuitenkin vielä joululoma meneillään. Eskari ja koulu alkaa vasta 7. päivä, joten vielä on aikaa lomailla. Mitään erikoista puuhaa en ole lomalle keksinyt, mutta jos vaikka tässä joku päivä saisi aikaiseksi lähteä metsäretkelle yhdessä ja ottaa koirakin mukaan. Vilma kun rakastaa juosta täysillä pitkin sammalmättäitä. Taajama-alueella kun asutaan, niin ei tule tarpeeksi usein pidettyä koiraa irti. Hihnassa joutuu raukka kulkemaan ja vapaana pääsee korkeintaan omalle takapihalle. Täällä kun ei ole koirapuistoa ollenkaan.

Nyt pitäisi vähän lämmittää makaronilaatikkoa päiväruoaksi ja kokeilla josko saisin aloiteltua terveystiedon esseetä. Voi olla, että se pitää jättää odottamaan iltaa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen päivä


Pukki toi lahjaksi järjestelmäkameran ja pikkuhiljaa opettelen sitä käyttämään. Kameran ruudulla kuvat näyttävät ihan kelvoilta, mutta koneella kirkkaus katoaa. Blogger vielä sumentaa kuvia entisestään.. Täytyy kai hankkia joku hyvä valokuvauskirja tai opetella videoiden avulla. Kun vain löytyisi aikaa opetella.

Pikkuruisesta on tullut aikamoinen yökukkuja. Lähinnä iltayöt takkuaa ja tyttö makoilee yhteen saakka potkien ja höpötellen makuuhuoneen taululle. Päivisin nukkuu lyhyitä pätkiä ja muun ajan haluaa olla sylissä. Silloin tällöin suostuu potkiskelemaan olohuoneen lattialla peiton päällä.
Itselläni tahtoo päätä särkeä, kun niskat on jumissa vauvan kantamisesta ja neulomisesta eikä öisinkään saa nukuttua. Täytyisi käväistä hierottavana, kun vaan saisi aikaiseksi.


Joulu mennä jolkotteli. Vietetiin sitä meillä yhdessä siskon perheen, äidin, anopin ja kälyn kanssa. Meno oli aika vilkasta ja äänekästä, mutta eipä sitä varmaan osaisi enää viettää joulua pelkästään oman perheen kesken. Jotenkin vaan se meno ja meininki kuuluu meidän jouluun.

Uusi vuosikin ehti jo vaihtumaan. Vuodenvaihde kului ihan vaan kotosalla. Välillä jo mietin lähdettäiskö kaupungille kurkkaamaan keskiyön ilotulitukset, kun kaikki lapsetkin olivat hereillä vielä keskiyöllä. Jäi kuitenkin väliin. Osin laiskuuttani ja osin siksi etten uskaltanut jättää koiraa yksin kotiin. Ensimmäistä kertaa meillä olonsa aikana se osoitti paukkuarkuutta. Aiemmin ei ole ollut raketeista moksiskaan, mutta nyt juoksi ympäri taloa läähättäen ja täristen. Välillä juoksi tuli hännän alla sängyn alle piiloon.


Mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tänä(kään) vuonna tehnyt, mutta hiljaa mielessäni mietin josko yrittäisi tänä vuonna kirjoitella blogeihin joka päivä. Tai edes joka viikko. Hyvä olisi, kun edes kerran kuussa tulisi jotakin kirjoitettua. Saa nähdä miten käy.

Tänään yritin vähän muokata blogin ulkoasua, mutta ei se ota onnistuakseen. En tiedä miksi esimerkiksi leveyksien säätö ei enää onnistu samalla tavalla kuin ennen. Bannerikaan ei onnistu, kun tausta näkyy tummempana kuin blogin muu tausta, vaikka olen sen valkoiseksi laittanut. No ehkä se siitä, kun jaksan taas uudelleen paneutua.

Nyt taidan tästä painella pikkuruisen kanssa sängyn päälle makoilemaan. Jospa tuo päänsärkykin tuosta vaikka hellittäisi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...